perjantai 13. marraskuuta 2015

Ai mitkä häät?

Opiskelut, harjoittelu, työt, raksa, koirat, muutto... Ja joku puuttuu... Ainiin, ne häät! Ei huolta, häät on edelleen tulossa, mutta tällä hetkellä ei vaan kovin aktiivisesti mielessä. Hääjuttuja en pysty nytkään kirjoittamaan, koska se osuus aivoista lyö tyhjää tai on jonkinasteisessa koomassa. Kerronkin siis parisuhdejutun tosielämästä.

Kun elämä on kiireisimmillään, saattaa parisuhde yksinkertaisesti vaan unohtua. Toisesta ihmisestä tulee itsestäänselvyys ja arkea suoritetaan tutulla rutiinilla. Nimenomaan suoritetaan, koska ajatus ei ole mukana ollenkaan. Tällaisena aikana kannattaa kaikesta kiireestä huolimatta pysähtyä hetkeksi ja miettiä sitä toista ihmistä. Varmasti hänelläkin on yhtä kova kiire ja asiat tuntuvat kaatuvan päälle. Mitäs jos vaikka olisittekin samassa veneessä? Mitä jos vaikka unohtaisit hetkeksi ne omat kiireet ja kysyisitkin sen toisen kuulumisia ja kuuntelisit oikeasti mitä se toinen sanoo. Sitten se toinenkin kuuntelisi sun kuulumiset ja toteaisitte, että kun tästä elämänvaiheesta selvitään, selvitään mistä vaan. Kun tämä vaihe on ohi, elämä on varmasti vähintään triplasti helpompaa. Ja vaikka eläisitkin vähän aikaa sitku-elämää, muistaisit, että elämää on myös nyt ja nauttisit tästäkin hetkestä. Yhdessä sen toisen kanssa, koska ne vaikeimmat hetket on ne, mitkä lopulta yleensä parantaa ja vahvistaa parisuhdetta.

Ja joskus suurin rakkaudenosoitus saattaakin olla pussillinen salmiakkitutteja vähän turhan rankan päivän jälkeen.

Osa todistusaineistosta ehti kadota ennen kuvan ottamista...

Palataan hääaiheisiin, kun aivoni ovat jälleen palautuneet normaalitilaan.