tiistai 30. kesäkuuta 2015

Mitä heitetään?

Hyvin huomaa, että tuo yksi aika tärkeä osio häistä on jäänyt todella vähälle huomiolle, kun nyt keksinkin koko ajan juttuja, jotka on miettimättä. Eli edelleen se vihkiminen. Tai oikeastaan tällä kertaa sen jälkeen tapahtuva juttu: poistuminen ja siihen liittyvä heittäminen. Yleensähän tuo heitto-osuus tulee siinä vaiheessa, kun kaikki muut seisovat kirkon ulkopuolella ja hääpari tulee ulos vasta sen jälkeen. Mutta entä jos ei ole sitä kirkkoa eikä oikeastaan ole järkevää syytä ulos poistumiselle? Meillä kun vihkiminen tapahtuu samassa rakennuksessa kuin varsinaiset juhlat ja tarkoitus olisi siirtyä juhlatilaan avaamalla salien välissä oleva liukuovi. Tuntuisi siis hassulta ajaa vieraat ensin pihalle heittelyä varten ja sitten takaisin sisälle saman salin kautta. Voiko tuon heittämisosuuden hoitaa siis sisällä? Ja vielä parempi kysymys, missä vaiheessa se pitäisi hoitaa? Eihän se kai ole edes pakollista, mutta luulen koko tilaisuuden jäävän vähän nysäksi, jos meidän päälle ei heitetä mitään. Se on vähän niinkuin vihkimistilaisuuden loppu ja juhlan alku. 


Sisällä "heittoroskien" siivoaminen olisi ainakin helpompaa kuin ulkona. Tällä hetkellä tuo sisäversio kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta, mutta vielä pitäisi keksiä mitä heitetään ja missä vaiheessa. Jenkeillähän tuota heittelyä harrastetaan milloin missäkin vaiheessa ainakin kuvien perusteella. Yksi vaihtoehto olisi siinä vaiheessa, kun hääpari kävelee käytävää pitkin pois alttarilta. Tämä vaatisi kyllä vieraiden ohjeistamista (kaaso tai bm) ennen vihkimisen alkua, jotta kaikki ymmärtäisivät heittää oikeassa kohdassa. 


 Tietysti heittämisen voisi vaihtaa huiskutustikkuihin, jolloin roskaa ei syntyisi. Jotenkin nuo tikut ei vaan tunnu meidän jutulta (tai mun, koska mieheltä ei ole kysytty). Ja kuvissa se heittäminen näyttää vaan niin kivalta, että pitäähän se saada mukaan. Mutta jos heittäminen tapahtuu sisällä, niin mikä olisi sopiva heittomateriaali. Saippuakuplat on tosi kivoja, mutta ehkä ne toimii paremmin ulkona. Ruusunterälehtiäkin mietin, mutta niiden aiheuttama sotku vähän arveluttaa. Riisit sun muut pienet jyvät voi unohtaa heti, koska en halua joutua keräilemään niitä päästäni vielä viikonkin kuluttua. Googlaamalla ja Pinterestiä tutkimalla löysin vaikka mitä heittoideoita: paperilennokkeja, rantapalloja, paljetteja, kuivattuja pikkukukkia... Tai sitten voisi käyttää ihan perus paperisilppua. Esim. meidän häissä pinkkiä ja kultaista paperia vain pieneksi leikattuna. Jos oikein alettaisiin hifistelemään, leikattaisiin paperit johonkin muotoon, esim. ympyröiksi, sydämiksi tai kukkasiksi. Tai sitten vaan rehellisesti silputtaisiin jotakin sinne päin. Olisipahan ainakin edullinen vaihtoehto, mutta en taas tiedä siitä sotkun määrästä ja siivousoperaatiosta. 


Onko muilla suunnitelmissa sisällä tapahtuvaa heittämistä? Minkälaisia heittoideoita löytyy?


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Walking down the aisle

Olen keksinyt vihdoinkin yhden jutun, jonka suunnittelu on unohtunut lähes kokonaan. Vihkitilaisuuden puitteet. Meillehän ei siis tule kirkkovihkimistä tai siunausta tai mitään muutakaan kirkkoon liittyvää, vaan vihkiminen olisi tarkoitus hoitaa juhlapaikalla. Tila on aika ihanteellinen tähän, koska sali on jaettu kahtia ja välissä on suuri liukuovi. Vihkiminen on suunniteltu pienempään saliin ja juhlat suurempaan. Vieraat voitaisiin ohjata sisään pienemmän salin ovesta, jolloin he eivät näkisi varsinaista juhlatilaa ennen kuin vasta vihkimisen jälkeen kun liukuovi tilojen välistä avattaisiin. Näin pitkälle olen päässyt ajatuksissani vihkimisestä, mutta jotenkin tuota tilaa pitäisi varmaan koristellakin. Kovin paljoa tuohon tilaan ei viitsisi panostaa (rahallisesti), mutta jos nyt kehittelisi jonkinlaisen "kirkkokäytävän" ja "alttarin". 

Aloitin tämän asian pohtimisen eilen illalla ja selasin Pinterestiä lähes maanisesti löytääkseni inspiraation lähteitä. Muutama ihan hauska idea löytyikin. Tässä alla kuitenkin kuva vielä tuosta tilasta ja miten se oli koristeltu viime helmikuisissa häissä. Samat tuolit tulee olemaan käytössä meilläkin ja tuon "lautakäytävän" voisin kopioida, mutta muuten pitää kyllä keksiä vähän kesähäihin sopivampaa koristusta. 

Kuva: Tehdas 108, kuvaaja: Lauri Haavikko

Mitä jos käytävä olisi tosiaan esim. laudoilla päällystetty ja sitä reunustaisivat vain kukan terälehdet? Ei mitään käsitystä mitä nuo terälehdet tulisivat maksamaan, mutta noin muuten. Onko liian tylsä?


No, se käytävästä. Alttari on tietysti tärkeämpi, koska se on vihkitilaisuuden kiintopiste ja näkyy varmasti kaikissa kuvissa erittäin hyvin. 

Kankaista saisi näyttävän taustan, mutta onko turhan kallis ja työläs...
Kangasta tässäkin, mutta yksinkertaisemmin ja värikkäämmin.
Raksalavat hyötykäyttöön?

Tässä nyt muutama idea. Lavat olisi ainakin edullinen ratkaisu, koska niitä meille kertyy rakentamisen edetessä varmasti ihan reilusti. Pakko niitäkin olisi kuitenkin jotenkin koristella, mutta miten... Tästäpä sainkin itselleni siis seuraavan häädilemman. 

Olisikohan muilla ehdotuksia käytävän ja alttarin koristeluun? 

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kuka saa kutsun?

Viime viikolla lueskelin Facebookissa Häät 2016 -ryhmässä ketjua, jonka aiheena oli vieraat. Aloittajalla oli ongelma nimeltä liian-suuret-suvut. Tätä ja monia muita vastaavia keskusteluja luettuani olen todennut aika monen painivan tämän samaisen ongelman kanssa. Usein on hirmu paljon tätiä ja setiä + miljoona serkkua, jotka kaikki pitäisi kutsua. Tai jos ei halutakaan kutsua kaikkia mahdollisia sukulaisia, niin mihin vedetään raja. Jos ei kutsuta tuota (jonka kanssa ei olla oltu missään tekemisissä vuosiin) ja halutaan kuitenkin kutsua tuo, niin suuttuuko se ensimmäisenä mainittu?

Kuulostaako tutulta?


Häiden vieraslistan tekeminen on ehkä yksi haastavimmista hommista häiden järjestämisessä. Se määrittää todella paljon koko juhlan luonnetta. Halutaanko järjestää pieni intiimi tilaisuus vain kaikista lähimpien kesken vai suuri koko kansan karnevaali? Ja väitän, että listalle päätyvät nimet vaikuttavat aika paljon juhlan tunnelmaankin. Sukupainotteisissa juhlissa saattaa olla hiukan eri fiilis kuin kaveriporukan pippaloissa. Riippuu tietysti suvusta ja kavereista.


Keskusteluita lueskellessani olen saanut sellaisen käsityksen, että monet painottavat vieraslistaansa suvun puoleen ja ystäviä kutsutaan vain muutama. Useammassakin kommentissa käy ilmi, että ystäviä ei voi kutsua juuri lainkaan, koska jo sukulaisista tulee yli sata kutsuttavaa. Voiko oman listansa tehdäkin toisinpäin? Vai onko tämä sukulaisten kutsuminen joku pakollinen hääjuttu, joka on mennyt itseltäni ohi? Meillähän vieraslista koostuu pääasiassa ystävistä. Sukulaisista kutsun saavat vain ns. pakolliset eli vanhemmat, sisarukset perheineen, isovanhemmat ja näillä näkymin kummit (+ ehkä pari setää ja tätiä). Emme aio kutsua esimerkiksi serkkujamme tai kaikkia vanhempiemme sisaruksia. Häissä kun jokaisella kutsutulla on hintalappu ja valitettavasti ainakaan meidän häiden budjetti ei ole rajaton.


Miten me sitten lähdimme muodostamaan vieraslistaa? Tämä oli ihan ensimmäisiä to do -juttuja ja lista tehtiin heti suunnittelun alkuvaiheessa. Ensin listasimme nuo pakolliset sukulaiset ja sen jälkeen aloimme raapustaa ylös kaikkien niiden ystävien nimiä, joiden haluaisimme ehdottomasti olevan läsnä juhlassamme. Emme myöskään halunneet jättää kutsumatta puolisoja, vaikka he eivät meille kovin läheisiä olisikaan (kutsutaan tätä vaikka kohteliaisuudeksi). Ja kappas, listalle ilmestyi noin 80 nimeä ihan huomaamatta. Tuolloin maksimi vierasmääräksi oli asetettu 100 henkilöä, joten kovin paljoa ei liikkumavaraa jäänyt. Myöhemmin laskimme henkilömäärää 90:een budjettisyistä eli jousto hävisi lähes täysin. Sukulaiset jätettiin siis niin vähälle kuin suinkaan viitsimme jättää. Miksi ystävät ohittivat sukulaiset? Valitettavasti nykymaailmassa meille ja varmasti monelle muullekin ystävät alkavat olla yhtä läheisiä tai jopa läheisempiä kuin useimmat sukulaisista. Heitä tavataan useammin ja heidän seurassaan ollaan rennompia ja viihdytään paremmin. Pidän suurimmasta osasta omista sukulaisistani ja mieheni suvusta ehkä jopa omaani enemmän, mutta kun on valittava valitsen ystäväni. Loukkaantuuko joku tästä valinnasta? Kenties, mutta sille en mahda mitään. Kuten tuonne aikaisemmin mainitsemaani keskusteluunkin kirjoitin: "Meidän häät, meidän rahat, meidän vieraslista".

Miten muiden vieraslistat ovat muodostuneet? Oliko kutsuttavien päättäminen vaikeaa?

Kuvituksena hyvää fiilistä Pinterestin kätköistä.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Avaimia, eläimiä, sulkia...?

Otsikko kertoo taas todella paljon, mutta tällä kertaa pohdinnassa ovat paikkakortit. Meidän häissä jokaiselle "määrätään" oma paikka ihan vaan vieraitten helpottamiseksi. Jos paikkoja ei ole merkattu selkeästi, saattaa koko touhu mennä sekavaksi ja aikaakin kuluu varmasti enemmän kuin selkeiden pöytäkarttojen kanssa. Istumajärjestyksen suunnittelu on taatusti aikaavievää hommaa ja siinä tulee pohtia todella tarkkaan mihin laittaa vieraansa istumaan. En halua, että kukaan joutuu ikävästi yksin keskelle vaikka minun lapsuuden kavereitani. Ikävintä häissä on, jos ei tunne ketään ja ympärillä kaikki tuntevat toisensa. Onneksi tämän järjestyksen miettiminen tapahtuu vasta hamassa tulevaisuudessa.

Paikkakortteja voi sen sijaan jo suunnitella. Perinteiset pahviset, ehkä pienellä runolla tai mietelauseella varustetut ovat toki kauniita ja niistä saa tehtyä aivan oman näköisiään. Kuitenkin olisi kiva saada tähänkin pieneen yksityiskohtaan jotakin hiukan erilaista.

Joskus syksyllä sain ensimmäisen ajatuksen koskien paikkakortteja. Polaroid-kuvat. Näitä varten pitäisi etsiä jokaisesta vieraasta kuva ja teettää siitä polaroid-muotoinen kuva. Näitähän pystyy nykyään tilaamaan vaikka mistä, esim. Smartphotolta.


Polaroidit on hauskoja, mutta tuo kaikkien vieraiden kuvien metsästäminen saattaa olla aika työlästä. Viime aikoina olenkin sitten miettinyt muitakin vaihtoehtoja ja koska meidän teemaväreissä on se ihana kulta, voisi sitä käyttää myös paikkakorteissa. Mitä jos maalaisikin kultaiseksi vanhoja avaimia, sulkia tai lelueläimiä?




Oikeastaan mitä tahansa voisi käyttää paikkakortteina! Maalaisi vaan sopivan väriseksi. Tällä hetkellä eniten houkuttaa nuo eläimet. Muutama kaveri on nähnyt jo meidän häistä unta ja eläimet ovat jollakin tavalla olleet osa näitä unia. Olisi hauskaa tuoda ne sitten oikeastikin osaksi meidän häitä. Kustannuksiltaanhan nämä kaikki ovat aika samoissa, eläinten sun muiden esineiden hankinnassa pitää vaan käyttää hiukan mielikuvitusta. Meiltä löytyy onneksi tuttavapiiristä lapsiperheitä, joiden lelukätköistä saattaisi löytyä materiaalia ja kirpputoreilta kannattaa varmasti etsiä myös.

Kaikki kuvat Pinterest.

Minkälaisia paikkakortteja muilla on mielessä? Ehkä jotain todella omaperäisiä ratkaisuja?

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Meidän häiden to do -listaa

Lupasin tehdä postauksen to do -listasta, joten tässä se on. Tästä varmasti puuttuu ties mitä ja näistä puutteista saa kyllä huomauttaa.

Tehty

Juhlatilan varaus
Vieraslista (ainakin alustava)
Hääkuvauksen varaus (dokumentaarinen + potretit)
Laulaja vikimistilaisuuteen
Pitopalvelun varaus
Morsiamen puku
Morsiamen kengät
Sulhasen puku (jos käyttää vanhaa)
Teemavärien päättäminen

Hyvin suunniteltu... (eli mitä on aloitettu, mutta ei vielä valmista)

Kaasojen ja bestmanien pyytäminen (osittain tehty)
Hääohjelman suunnittelu
Häävalssin/-tanssin päättäminen
Menun suunnittelu
Karkkibuffa-astiat
Morsiamen meikkaus (tekijä tiedossa, mutta morsian ei ole saanut aikaiseksi kysyä)
Pöytäkoristeet (pullokeräys käynnissä, tuikkukippoja löytyy, kukkia mietitty)
Valaistus (suunniteltu, toteutus uupuu)
Hääjuhlan aikataulu
Bändin varaus (odotan sulhasen hyväksyntää)

Tekemättä (ja aloittamatta)

Vihkimisen varaus (ei edes pysty vielä tekemään)
Esteettömyystodistus (sama kuin vihkimisessä)
Ruokailun aikainen ja loppuillan musiikki (spotify)
Äänentoisto (ehkä juhlapaikalta?)
Juomat
Iltapala
Floristin varaus
Hääyön varaus
Kiintiövaraus hotelleihin vieraille
Morsiamen puvun muokkaus
Morsiamen pääkoriste
Morsiamen alusvaatteet
Kampaajan varaus
Sulhasen asusteet (kengät, liivi...)
Kutsut (suunnittelu + toteutus)
Istumajärjestys
Paikkakortit
Muut paperituotteet
Opaskyltit
Pöytäliinat
Pullojen maalaus

Aikamoinen lista, kun sen "kirjoittaa puhtaaksi". Moni noista tekemättä-listan jutuista on kuitenkin sellaisia, mitä ei pysty tai kannata vielä tehdä. Ihan hyvällä mallilla mun mielestä ollaan ja aikaahan on vielä ihan reilusti. Uusia sormuksiahan meille ei näillä näkymin tule eli niiden puuttuminen listasta on ihan tarkoituksellista.

Keksittekö paljonkin juttuja, jotka olen listastani unohtanut?

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Elämää hääsuunnitelmien ulkopuolella

Tuossa jokin aika sitten taisin mainita, että meillä on alkamaisillaan eräs häitä huomattavasti suurempi projekti, mikä vaikuttaa mm. hääbudjettiin. No, nyt tuo projekti on saatu käyntiin ihan toden teolla ja voin täälläkin vihdoinkin kertoa, miksi häiden suunnittelu saattaa unohtua välillä lähes täysin.

Me rakennetaan talo! Tonttikaupat on tehty ja talopaketti tilattu, joten kyllä tämä todellista taitaa olla. Kuten sanottua, tämä projekti on paljon häitä suurempi ja vie huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Uskon kuitenkin, että energiaa jää hääsuunnitelmillekin. Tavallaan häät ja niiden suunnittelu ovat pakoa arjesta kaiken tämän hässäkän keskellä, johon olemme itsemme ajaneet. Häät tulevat siis toteutumaan raksailusta huolimatta ja ne antavat hyvän syyn keskustella tulevan vuoden aikana välillä muustakin kuin lämmitysjärjestelmistä, lattiavalusta ja kiintokalusteista.

Päätös rakentamisen aloittamisesta on myös vauhdittanut hääjuttujen toteuttamista. Meillähän on jo isoimmat jutut selvillä ja varattuna (vihkimistä lukuunottamatta, mutta sitä ei vielä voikaan varata). Ajateltiin, että helpottaa meidän elämää huomattavasti, jos häät on mahdollisimman hyvin suunniteltu ja toteutettukin melko pitkälle ennen kuin raksailu ihan kunnolla alkaa. Häiden to do -listaa tulenkin avaamaan, kunhan vaan saan aikaiseksi. Voitte sitten kertoa kuinka hyvällä tolalla meidän suunnitelmat oikeasti on.

Tätä toista projektia varten halusin luoda oman blogin, johon saamme kerättyä kaikki siihen liittyvät muistot. Jos joku hääinspiraatiota etsivistä sattuisi olemaan kiinnostunut myös raksailusta ja sisustukseen liittyvistä asioista, laitanpa tähän linkin uuteen blogiin: Lato
http://latotalo.blogspot.fi

Onko muilla morsiamilla isoja projekteja häiden ohella hoidettavanaan? 

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Reissussa

Loma taitaa aina tulla tarpeeseen. Nykyelämä on niin hektistä, että lomaa odottaa aina kuin kuuta nousevaa. Näin ainakin meillä. Lukiessani jo pari viikkoa sitten Keijukaismorsiamen postauksen 48h, mietin kuinka samanlaisia fiiliksiä itselläni on. Ja usein. Erityisesti tämä vuoden ensimmäinen puolisko on ollut yhtä reissua. Miehen työreissuja siis. Mies matkustaa aikalailla vähintään kerran kuussa johonkin päin maailmaa hiukan eri pituisiksi pätkiksi. Esimerkiksi tämän vuoden puolella hän on tehnyt muun muassa reilu kahden viikon reissun Brasiliaan ja viettänyt viikon verran Yhdysvalloissa. Näiden lisäksi joukkoon mahtuu vielä lyhyempiä pätkiä milloin missäkin. Näin on ollut aivan suhteemme alusta saakka ja tulee varmaan olemaan useampia vuosia tästä eteenpäinkin.


Alkuun jo lyhyemmätkin matkat tuntuivat todella pahalta ja ikävä kasvoi suureksi heti ensimmäisenä päivänä. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja nykyään nämä pätkät ovat meidän suhteessa arkipäivää. En enää vaivu valtavaan ikävään parin päivän reissujen takia ja viikkokin menee melko nopeasti. Yli viikon kestävät ja maapallon toiselle puolelle suuntautuvat matkat ovat pahimpia. Erityisesti sellaiset, joiden aikana ei välillämme ole välttämättä minkäänlaista kommunikaatioyhteyttä pariin päivään. Ne reissut saavat minut aina huolestumaan ja pelkäämään.

Toisaalta kuitenkin juuri nämä pidemmät yksinolot ovat parhaita. Niiden aikana koen suloista kaipuuta ja huomaan saavani edelleen perhosia mahanpohjaani ajatellessani miehen paluuta. Tunne on samanlainen kuin aivan suhteen alussa, tavallaan jännittää toisen kotiinpaluu eikä malttaisi odottaa tätä jälleennäkemistä enää hetkeäkään. Tiedättekö mitä tarkoitan? Se on ehkä paras tunne maailmassa ja toivon kokevani sen vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.


Ehkä juuri näiden miehen yksin tekemien matkojen takia meidän yhteiset matkat ovat sitä ihanempia. Viime viikon vietimme Ruotsissa ajellen ympäriinsä vuokraamallamme asuntoautolla. Kummallakaan ei ollut karavaanarikokemusta ennestään ja hiukan jännitti millainen lopputulos tällä reissulla olisi. Alkukankeuden jälkeen oli ehkä jopa hauskempaa kuin millään ulkomaanmatkalla ennen tätä. Kerrankin saimme koirat mukaan matkaan, olimme vapaita aikatauluista ja saatoimme yöpyä missä halusimme. Viimeisenä iltana Tukholmassa päädyimme sattumalta ilmaiskonserttiin eräässä puistossa ja istuimme meren rannassa auringonlaskussa. Parisuhdeaikaa parhaimmillaan siis.