Epäviherpeukalon kukkamietteitä

Pihat ovat heräämässä täyteen kukoistukseensa ja tämä saikin minut miettimään jo nyt meidän hääkukkia. Kukat ovat tärkeysjärjestyksessä aika viimeisimpien joukossa, mutta toki me halutaan niitä kuitenkin. Ilman kukkia juhlatilasta saattaisi tulla kolkon oloinen eikä ehkä tarpeeksi juhlava. Kukkatietous on tässä perheessä aika huonolla tolalla, eikä meillä ole mitään hajua millaisia kukkia meidän häiden aikaan on mahdollista saada ja mahdollisimman edullisesti tietenkin. Itse kasvattamalla saisi tietysti halvimmat kukat, mutta kun on viherpeukalo keskellä kämmentä, ei varmaan kannata luottaa omiin kasvatustaitoihin. Äitini, jonka geenit ovat ilmeisesti periytyneet mulle aika kehnosti, ymmärtääkin sitten hiukan enemmän kukkien päälle. Puvun vientireissulla päädyttiinkin äidin kanssa juttelemaan hääkukista ja ajatukset selkenivät tässäkin asiassa hiukan.

Oikein hohtavan pinkit (fuksiaksikin sitä voisi kai kutsua) kukat ovat muodostuneet mulle jo melkein pakkomielteeksi. Niitä vaan tarvitaan kultaisten pullojen kaveriksi. Mutta mitä kukkia sitten voisi saada tässä värissä ja elokuun loppupuolella?

Krysanteemi

Daalia

Neilikka

Ehkäpä tällaisia lajeja voisi löytyä meidän pöydistä? Jotain isomman kukinnon omaavaa ja kaveriksi pienempiä neilikoita. Neilikkaa ei varmaan saa ihan kirkkaan pinkkinä, mutta sellaiset hennon vaaleanpunaisetkin voisi toimia ihan kivasti.

Ja miksi kukka-ajatukset on oikeasti nyt jo ajankohtaisia? No niiden pullojen takia. Aikaisemmin olen jo kertonut aikeistani kerätä eri kokoisia lasipulloja ja maalata ne kultaiseksi. Pullokeräys on tuottanut jo ihan hyvin tulosta. Vähän testaillessani totesin, että parhaan näköisen lopputuloksen saa, jos yhdessä "asetelmassa" on yksi iso pullo (esim. skumppa tai viini), yksi keskikokoinen (esim. somersby) ja yksi pieni (esim. happy joe). Mutta mistä sen tietää montako asetelmaa tarvitaan? Kuinka paljon noita pulloja siis pitäisi kerätä, että saisi asetelmat 90 hlön häihin?

Auttakaahan nyt siis morsianta hädässä (valtava ongelmahan tämä onkin) ja kertokaa millä perusteella olette laskeneet kukka-asetelmien määrän häissänne.

Häiden siirtäminen

Häitä järjestäessä sopivan hääpäivän löytäminen on aikalailla kaiken lähtökohta. Jotkut valitsevat heille merkityksellisen päivämäärän ja alkavat sovittaa siihen tilaa, pitopalvelua ja muita. Toiset alkavat selvittää juhlapaikkojen aikatauluja ja valitsevat sitten vapaista päivistä itselleen parhaan. Pitää tietysti päättää myös mihin vuodenaikaan haluaa häänsä järjestää. Kesähäät ovat aika eri asia kuin keskellä talvea järjestetyt juhlat.

Meille päivällä ei ollut alussakaan kovin suurta merkitystä. Mieluiten loppukesästä, mutta päätimme etsiä ensin tilan ja kuunnella mitä päiviä sopivalla paikalla olisi vapaana. Kun löysimme Tehdas 108:n, he eivät osanneet sanoa vielä mitään kesästä 2016, joten vaihtoehtoina oli lähes kaikki kesälauantait. Päädyimme yhteen elokuiseen viikonloppuun sen suuremmin asiaa miettimättä.

Tässä sitten viimeaikoina olenkin tajunnut, että onnistuimmepa valitsemaan yhden 2016 kesän todennäköisesti suosituimmista hääpäivistä. Tämähän tarkoittaa tietysti sitä, että silloin järjestetään aika monet muutkin häät ja kun ollaan tämän ikäisiä, alkaa häitäkin olemaan lähipiirissä ja ystävien ystävillä vähän enemmän. Huomasin joutuvani yhä useammin keskusteluun, jossa toivoin jonkun toisen henkilön siirtävän omaa hääpäiväänsä. Ymmärsin myös, että mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän näitä keskusteluja todennäköisesti tulisi eteen. Save the date -kutsuja ei viitsi lähettää yli vuotta ennen hääpäivää eikä varsinkaan, jos hääpaikka ei ole aivan 100% varma. Miten siis välttää vieraskato?

Kuva täältä

Sitten se iski! Miksi pyydän muita siirtämään hääpäiväänsä, kun meillä ei ole vielä mitään vahvistettuja varauksia tehtynä? Miksi me ei siirretä meidän hääpäivää? Ja näinhän siinä sitten kävikin. Muutamaa sähköpostia myöhemmin olin siirtänyt meidän häät. Siirto ei ollut yhtään niin dramaattinen kuin voisi kuvitella: nyt häät järjestetään huimaa viikkoa myöhemmin kuin alunperin oltiin suunniteltu. Uusi päivä on myös varmasti suosittu, mutta varmasti "epäsuositumpi" kuin alkuperäinen päivä.

Suunnitelmat eivät siis muuttuneet oikeastaan mitenkään tämän siirron myötä. Sama tila, catering, kuvaajat, värit... Siirron myötä saan nyt paikalle varmasti yhden hyvän ystävän lisää, jolta olisi saattanut jäädä häät väliin alkuperäisenä ajankohtana. Muutos helpottaa myös bändiasian hoitamista, koska nyt saatoin kysyä yhtä opiskelijaporukkaa soittamaan häihimme (heidän laulajallaan siis häät tuona meidän alkuperäisenä päivänä). Ainoa asia, mitä pitää miettiä nyt hiukan enemmän on valaistus. Myöhempi elokuinen ajankohta tarkoittaa myös aikaisemmin laskevaa aurinkoa. Mutta tähänkin löytyy jo ajatuksia, jotka eivät toivottavasti ylitä meidän aika nihkeää budjettia.

Muina uutisina kerrottakoon, että puku pääsi vihdoinkin onnellisesti säilöön äitini luokse. Kerroin äidilleni myös pukuun toivomistani muutoksista ja hän entisenä käsityöammattilaisena oli sitä mieltä, että muutokset ovat mahdollisia. Puvun muokkaus saa nyt kuitenkin odottaa ensi vuoteen.

Onko muilla käynyt edes mielessä hääpäivän siirtäminen? Oliko päivän päättäminen hankalaa?

Syvenevä ihastus

Pakko jatkaa vielä vähän lisää tuosta pukuostoksestani. Jos jollekin jo ensimmäinen pukupostaus oli liikaa, niin nyt kannattaa ehkä lopettaa lukeminen tähän :D

Jotkut asiat saavat minut nostamaan kierroksia todella helposti ja mut saa innostumaan aika pienistä, mutta tavallaan koen olevani kuitenkin toisinaan hiukan hitaasti lämpenevää tyyppiä. Tämän puvun suhteen kävi jälkimmäiset. Tai no, ei kai reilu vuorokausi ole kauhean hidas tahti. Eilen kiskoin puvun vielä uudestaan päälle ihan itsekseni ja tutkailin sitä tarkemmin. Testailin pukua kenkien kanssa, hiukset auki ja kiinni, heiluin, istuin, tanssahtelin ympäri kämppää. Ja pikkuhiljaa se vaan syttyi: ihastus. Pystyin kuvittelemaan miltä se näyttäisi pienten muokkausten jälkeen ja kyllähän se mielikuva alkoi hymyilyttämään. Tänään aamulla ensimmäisenä mielessäni oli tuo pukupussissa odottava kaunotar.

Mutta nythän tästä ne ongelmat vasta alkavat! Miten ihmeessä kukaan jaksaa odottaa yli vuoden ajan, että saa pukea hääpukunsa päälleen? Ja vielä pahempaa, miten jaksaa odottaa, että sen saa vihdoinkin näyttää sulhaselle. Tottakai haluaisin näyttää puvun nimenomaan hänelle. Tiedän kyllä, että mies tulee pitämään puvusta ehkä jopa enemmän kuin itse pidän, mutta haluaisin nähdä sen ilmeen hänen kasvoillaan jo nyt.

Hääpuku teki tästä kaikesta myös paljon konkreettisempaa. Yhtäkkiä mulla onkin jo jotain, mikä selvästi huutaa: HÄÄT! Muu elämä on viime aikoina jättänyt häät aika pahasti jalkoihinsa, mutta nyt innostuin tästäkin ihan uudella tavalla. Mutta mitä ihmettä mä nyt teen yli vuoden? Meillä on jo paikka (alustava), catering (alustava), kuvaaja(t), mun puku ja musiikkiakin ainakin vihkimiseen (sisko) + koristeita keräilty sen verran kuin viitsii tässä vaiheessa säilöä. Suunnitelmat värien sun muiden suhteen on samat kuin tätä blogia aloittaessa eikä niihin varmaan muutoksia hirveästi tulekaan.

Kertokaa nyt mitä muuta voi tehdä yli vuotta ennen häitä! Vai pitääkö tyytyä vaan Pinterestin selailuun?

Onko muita hääpukuunsa hitaammin ihastuneita? Ja miten hääpuvun osto vaikutti hääfiiliksiin?

Postauksen kuvat eivät liity ostamaani pukuun, vaan ovat ihastelemiani hääpukujen yksityiskohtia Pinterestista.

Kaapissa roikkuu jotain valkoista...

Säästöpostauksessa mainitsinkin, että olen tutkinut käytettyjen pukujen valikoimaa jonkin verran. Lähinnä olen selannut Facebookin hääkirppiksiä, koska naimisiin.infon foorumi, tori.fi, ym. vaihtoehdot tuntuivat hankalalta käyttää eikä valikoimaakaan ollut mielestäni yhtä paljoa kuin Facessa. Jos ajattelee astelevansa alttarille käytetyssä puvussa, kannattaa vaihtoehtojen bongailu aloittaa hyvissä ajoin. Kun on liikkeellä vähän turhankin ajoissa kuin ehtii katsella ihan rauhassa, vähän samalla tavalla kuin liikkeiden pukujen kanssa. Ero käytetyn ja liikkeestä ostettavan puvun välillä on se, että liikkeen pukujen kanssa voi miettiä päätöstään vielä sovituksen jälkeenkin, mutta käytetty puku kannattaa kyllä ostaa aikalailla heti, jos joku puku oikeasti iskee. Muuten voi se oma unelmapuku mennäkin jollekin toiselle.

Käytetyn puvun ostaminen on myös pieni ekoteko. Kertakäyttöinen vaate ei koskaan ole ekologinen (ellei sitä ole valmistettu paperista tms.). Itse ajattelen ainakin niin, että eihän mikään vaate voi oikeasti mennä huonoksi yhdestä tai kahdesta käyttökerrasta. Tai jos menee, niin kannattaako sellaisesta vaatteesta todella maksaa tuhatta euroa. Ja mitä niille kaikille kauniille hääpuvuille sitten häiden jälkeen tapahtuisikaan, jos kukaan ei enää haluaisi niitä käyttää. Mielestäni kauniit vaatekappaleet on tarkoitettu käytettäväksi ja ne ansaitsevat olla esillä. 

Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin, jos joku välttämättä haluaa ostaa pukunsa uutena. Itsenikin piti hetki miettiä, mitä hääpuku merkitsee ja millainen olo tulisi jonkun toisen käyttämän hääpuvun päälle pukemisesta. Niin hölmöä kuin se onkin, niin joskus aikaisemmin ajattelin, että en todellakaan halua mennä naimisiin jonkun muun käyttämässä puvussa. Kuvittelin, että ajattelisin vielä omana hääpäivänänikin puvun olevan oikeasti jonkun toisen puku. 

Onneksi sain pääkoppani siihen järjestykseen, että uskalsin sukeltaa käytettyjen pukujen maailmaan. Ajattelin, että ainakin voisin löytää pohjan, jota muokkaamalla saisin juuri oikeanlaisen puvun. Olen hiukan hankalan mallinen kropaltani, joten ihan mille tahansa puvulle tarvitsisi esitellä ompelukonetta ennen kuin se istuisi täydellisesti. Melko kapea ylävartalo yhdistettynä suhteessa leveähköön lantioon ei ole varsinaisesti mikään valmisvaatteiden unelma. 

Jonkin aikaa vaihtoehtoja tutkittuani löysin muutaman itsenä kiinnostavan puvun, mutta yksi oli jo kuvien perusteella ylitse muiden. Tätä pukua olin ihaillut Niinattaren sivuilla jo useaan otteeseen, mutta todennut hinnan olevan todella paljon enemmän kuin mitä olisin valmis satsaamaan. Saimme myyjän kanssa aikataulutettua sovitusajan eiliselle ja matkasinkin sitten kaasoni kanssa Jyväskylään. Puolisen tuntia siinä ihmettelyssä ja pyörimisessä meni. Lopputuloksena oli valkoinen vaate auton takakontissa, hiukan hämmentynyt minä ja ilosta hihkuva kaaso. En ole mikään suuri tunneihminen ja itkuun purskahtaminen yhden vaatteen takia ei olisi lainkaan tyylistäni, joten mitään tällaista suurta tunnekuohua en kokenut. Onneksi oli itseäni hiukan tunteellisempi kaaso mukana, joka kyllä liikuttui samoin kuin myyjäkin. Myyjän liikutus tosin johtui todennäköisesti enemmänkin luopumisen tuskasta, eikä niinkään puvun näkemisestä päälläni. Puku ei ole ihan täydellisen kokoinen, vaan vaatii lyhentämistä ja todennäköisesti edelliselle morsiamelle tehtyjen kavennusten purkamista ja palauttamista alkuperäiseen kokoonsa (ellen aloita jotain dieettiä ja kapene paria senttiä). Voi olla, että muokkaan pukua myös muuten hiukan enemmän itseni näköiseksi, mutta se jää nähtäväksi.

All in all: mulla on nyt hääpuku! Siinä on hyvin paljon samaa kuin mun muutamassa pinnauksessa ja helma on ainakin ihan totaalisen täydellinen (vaatii vaan lyhennyksen). Se on juuri sopivan erilainen. Se on Enzoanin puku ja sen takia olenkin kuvittanut tämän postauksen saman suunnittelijan ihanuuksilla. Hintaa puvulla oli noin kolmannes sen alkuperäisestä arvosta ja käyttökertoja takana peräti kaksi. Käytöstä huolimatta puku on kuin uusi. Puvun mallin ehkä arvaattekin kuvia katsomalla ;)

Pahoittelut kilometripostauksesta, mutta mielestäni tämä aihe ansaitsi pidemmän postauksen täynnä tekstiä ja kuvia.

Itse voin lämpimästi suositella käytetyn puvun ostamista tämän kokemuksen perusteella. Minkälaisia ajatuksia käytetyt hääpuvut herättävät muissa?

Väistämätön saapuu aina kerran vuodessa...

Nimittäin syntymäpäivä. Tänään on meikäläisen vuoro vanhentua ja nyt napsahti mittariin tasan 27 vuotta. Se tarkoittaa sitä, että ensi vuonna avioliiton auvoiseen satamaan astellessani olen 28-vuotias. Naisten keskimääräinen avioitumisikä taitaa huidella jossakin kolmenkympin paikkeilla, joten olen aika keskiarvoinen tapaus.

Synttärit saavat mut aina muistelemaan 15-16-vuotiasta minää. Silloin 20-vuotias kuulosti ihan aikuiselta ja 25-vuotias oli jo suorastaan vanha. Muistan hyvin ne monet keskustelut tulevaisuudensuunnitelmista, mitä silloin kavereiden kanssa käytiin. Jostain syystä sen ikäisenä suunnitelmat kuulostivat todella monella aika pitkälle tältä: lukion jälkeen suoraan opiskelemaan, valmistuminen ammattiin ihan viimeistään 25-vuotiaana, naimisissa pitäisi myös olla 25-vuotiaana ja lapsiakin joskus sen ikäisenä voisi alkaa hankkia. 30 ikävuoteen mennessä olisi siis jo ammatti, lapsia ja uraakin tehtynä jonkin verran. Aika tiukka aikataulu.

No, nyt olen sitten jo ylittänyt tuon maagisen 25 vuoden rajapyykin ja kolmekymppisetkin lähestyy jo uhkaavasti. Mitä olen "saavuttanut" tähän mennessä? Olen valmistunut yhteen ammattiin ja siinäkin opinnot venyivät aika reippaasti. Olen aloittanut toisen ammatin opinnot ja koen vihdoinkin olevani oikealla alalla. Uraa en siis tietenkään ole ehtinyt luoda enkä ehdikään ennen kolmekymmentä. En ole vielä naimisissa, mutta se homma saadaan sentään hoidettua ensi vuonna. Lapsia ei (vielä) ole, mutta kaksi koiraa löytyy. Lasketaankohan ne?

Oikeastaan näin auki kirjoitettuna mun "saavutukset" kuulostaa ihan hyvältä jopa. Erehdyksen kautta olen löytänyt oman alani ja se on aika paljon alle kolmekymppiseltä. Kaikki puheet nopeammasta valmistumisesta ja aikaisemmin uraputkeen siirtymisestä saavat ihoni kananlihalle. Harva parikymppinen oikeasti tietää mitä haluaa tehdä seuraavat kymmenen vuotta, saati sitten loppuelämänsä. Tuollaiset päätökset on vaikeita monelle kolmekymppisellekin! No, se siitä saarnasta...

Tiedän, että mulla on edessä muutaman vuoden päästä vuosisadan ikäkriisi (jonkinlaista kriisiä pukkaa jo nyt). Mitään oikeaa syytähän tähän ei tietenkään ole, koska mikään ei muutu olin sitten 29 tai 30. Mutta jostain syystä tuo 16-vuotiaana ajateltu ihan oikean aikuisuuden raja 25 on hivuttautunut vähitellen kolmeenkymmeneen. Eli nyt sitten kuvittelen, että pitäisi oikeasti olla aikuinen kun täyttää 30 ja itsehän tulen hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan silloin vielä opiskelija.

Ikäkriiseilyt sikseen. Onhan mulla kuitenkin ihana mies, joka tietää millaisia lahjoja tälle naiselle kannattaa ostaa. Kun lahjapaketti on suorakulmainen laatikko, voi jo odottaa erittäin mukavaa yllätystä.

En jaksanut kaivaa kunnon kameraa esille, mutta kyllä näistä kännykkäräpsyistäkin varmaan tajuaa minkälainen lahja on kyseessä. Ja en ole muuten koskaan nähnyt hienompaa korttia kuin tuo ihana pöllöhässäkkä!

Onko muilla ollut samanlaisia tulevaisuudensuunnitelmia nuorempana? Miten on toteutunut?

En mä sitten oikeasti ajattele, että kolmekymppinen olisi vanha. Jostain syystä se nyt omalla kohdalla vaan tuntuu aiheuttavan pientä kriisinpoikasta...

Selvää säästöä

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin, että meillä meni hääbudjetti säästölinjalle. Alunperin oltiin ajateltu käyttää juhlintaan noin 10 000€, mutta nyt summa on saatava maksimissaan 8000€ tai mieluummin vaikka alle. Alunperinkään emme olisi halunneet laittaa kymmentätuhatta yhteen päivään, mutta laskettiin, että sen verran sadan hengen häät suurinpiirtein vaan maksaa. Mistä siis pihistää, kun aikaisemmassakaan budjetissa ei ollut juurikaan mitään ylimääräistä? Todettiin, että pienistä jutuista koostuu isompi summa eli piti alkaa nipistää budjettia vähän sieltä sun täältä.

Kuva täältä

Vierasmäärä on ehdottomasti se mistä säästötoimenpiteet kannattaa aloittaa. Jokainen vieras maksaa kuitenkin summan x, joka jo kymmenelläkin kerrottuna on useampia satasia. Emme halunneet alkaa hirveästi karsimaan, koska listalla on lähinnä meille oikeasti tärkeitä ihmisiä ja haluaisimme oikeasti heidät kaikki juhlimaan kanssamme. Toki vaihtoehtona olisi myös ihan todella pienten häiden järjestäminen, mutta silloin pitäisi koko homma suunnitella täysin uusiksi tilasta lähtien. Siihen ei nyt viitsitä ryhtyä. Nyt vieraslistamme käsittää sadan hengen sijaan 90 ja siihen määrään sen on nyt jäätäväkin. Säästöä syntyy siis kymmenen hengen ruokien ja juomien verran, mikä ei itseasiassa ihan pieni summa olekaan.

Hääkuvauksen saamme todella edullisesti miehen kontaktien kautta eli siitä ei lähdetä enempää tinkimään. Kuvat ovat edelleen meille tärkeitä.

Live-musiikki on toivelistalla pienemmästä budjetista huolimatta. Hääkeikasta olen jo hiukan alustavasti jutellut opiskelijakaverini kanssa, jolla on bändi. Heidän keikkapalkkionsa on reippaasti alle sen, mitä "oikeat" hääbändit pyytävät, mutta musiikki edelleen hyvää fiilistä luovaa. Ruokailun ja loppuillan musiikista saa vastata Spotify eli ei kun listoja tekemään!

Kuva täältä

Juomat haetaan varmaankin Virosta (kuten kaikki muutkin pihistelijät) ja yritetään valita hyviä, mutta aika edullisia juomia. Laatikkoviinit ovat tietysti halvempia kuin pullot, mutta pullot kauniimpia pöydissä. Tämä saatetaan ratkaista kaatamalla laatikkoviinit karahveihin ruokailua varten. Myöhemmin illalla laatikoilla ei ole niin väliä.

Sormukset jätetään varmaan tällä erää hankkimatta ja ostetaan vihkisormus (-sormukset) myöhemmin, kun niihin on paremmin varaa. Ihan hyvin voidaan mennä naimisiin käyttämällä kihlasormuksiakin. Mieluummin ainakin itse valitsen sormuksen niin, ettei budjetti hengitä niskaan koko ajan. Ehtii sitä sitten katsella koko loppuelämän :)

Koristeisiin ja paperituotteisiin käytetään sen verran mitä budjetti antaa periksi. Pikkuhiljaa ostamalla ei varsinaisesti tule säästöä, mutta toimii paremmin kuin ison summan käyttäminen kerralla. Hiukan noita koristeita onkin jo tullut keräiltyä, kun on osunut hyvä tarjous kohdalle. Ja pullokeräys on käynnissä tietysti edelleen.

Kuva täältä

Sitten se pihistyskohde, mikä tuottaa ehkä eniten päänvaivaa: pukeutuminen. Mies osti alkuvuodesta uuden puvun, mikä käy varmasti myös omaan hääjuhlaan. Uudet kengät varmaan tarvitsee miehelle ostaa ja ehkä liivi tms. tuomaan vähän lisää juhlavuutta. Itseltäni kengät löytyy jo, koruja en oikeastaan käytä, laukkua en välttämättä tarvitse ja jonkun hiuskoristeen saan tehtyä itse edullisesti. Mutta se puku. En ollut ajatellutkaan käyttää siihen valtavia summia, mutta nyt pitää kyllä tiputtaa tuosta euroja vielä entisestään. Vaihtoehdot ovat oikeastaan käytetty, DIY tai superalennus liikkeestä. Superalennuksiin en oikein usko ja DIY on nyt viimeinen vaihtoehto ajanpuutteen vuoksi. Käytettyjä pukuja olen selaillut viime syksystä asti ja nyt sitten vähän tarkemmin. Toisinaan näissäkin on pyyntihinnat vielä aika korkealla, mutta myös kalliimpien mallistojen pukuja löytyy välillä todella edullisesti. Pakko paljastaa nyt, että olen sopinut yhdestä puvusta sovituksen viikon päähän! Jännittää aika paljon, koska tuo puku on sellainen mitä olen netissä ihaillut, mutta todennut sen ylittävän kaikki mahdolliset hääpukubudjettini reippaasti. Nyt olisi mahdollisuus ostaa se alle kolmanneksella alkuperäisestä hinnasta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, voi mulla olla hääpuku jo viikon päästä kaapissa odottamassa. Muokkausta tuokin tulisi vaatimaan jonkin verran, mutta muokkausten kanssakin se jäisi alle alkuperäisen budjettini. Peukut pystyyn siis!

Millaisia pihistyskohteita muilla on? Tai mistä olisit valmis pihistämään, jos budjettia pitäisikin pienentää?

Ruokaa juhlijoille

Hiphei! Vähän on aikatauluhaasteita taas, mutta ehdinpä kuitenkin päivittämään yhden asian tänne blogiin. Saatiin tehtyä alustava varaus catering-palveluista. Alustava sen takia, että meillä on vain alustavasti varattu juhlatilakin. Onneksi tämän catering-yrityksen omistaja ymmärsi hyvin meidän tilanteen ja saatiin sovittua, että vahvistellaan heti kun saadaan vahvistus juhlapaikasta.

Mehän ei missään nimessä haluta perinteistä häämenua gratiineineen ja possuleikkeineen. Toiveissa on ollut alusta alkaen vähän erilainen setti ja näillä näkymin melko salaattipainotteinen sellainen. Elokuussa on todennäköisesti (toivottavasti) vielä melko lämmintä, joten vähän kevyempi ruokailu on varmasti oikein toimiva ratkaisu. Salaattihan ei tarkoita kuitenkaan pelkästään perinteistä vihersalaattia (salaatti, tomaatti, kurkku) vaan tarkoituksena on kasata sopiva yhdistelmä erilaisia salaatteja. Juhlavieraidemme joukossa on myös paljon erikoisruokavalioita, jotka on otettava huomioon. Tässäkin salaattilinja toimii paremmin kuin perinteiset hääruuat, koska kaikille allergikoille/kasvissyöjille ei tarvitse tehdä erikseen omaa ruokaa, vaan jokainen varmasti löytää salaattien joukosta jotakin omaan ruokavalioonsa kelpaavaa. Toki pahimmille allergikoille valmistetaan oma salaattinsa ja se tarjoillaan ehkä hiukan muista salaateista sivussa, ettei varmasti mene vaikka pähkinää sisältävää salaattia pähkinäallergikon lautaselle. Salaattien lisäksi tarjoillaan varmaankin yhtä lämmintä ruokaa (+ erikoisruokavaliot).

Simppeliä, värikästä ja terveellistä ruokaa. "Yksinkertainen" taitaa olla meidän hääsuunnittelussa aika paljolti käytetty sana.

Ruuan lisäksi tulee sitten tietysti kakku ja karkki-/herkkubuffa. Kakustakin totesin tälle catering-firman edustajalle, että ei tarvitse hienostella koristeluiden kanssa, koska sehän on tarkoitettu syötäväksi. Tärkeintä on hyvä maku. Hyvin harvoin kukaan muistaa, minkä näköinen hääkakku oli. Ellei tietenkään satu jotain erikoista, esim. kakku tipahtaa morsiamen päälle.

Omaa silmää miellyttää jopa näinkin koruton koristelu. Eihän herkullinen kakku vaadi suuria krumeluureja. Antaa mieluummin maun puhua puolestaan.

Budjettia pitää nyt myös viilata hiukan alaspäin erään toisen ja häitä huomattavasti isomman projektin takia. Itse ehdotin jo, että mitä jos siirretään häitä vähän myöhempään ajankohtaan, mutta mies sanoi, että kyllä me häät pidetään ensi vuonna. Eli nyt sitten vaan pitää keksiä mistä karsitaan ja varmasti yksi kohde tulee olemaan vaatetus. Vaaka kallistuu siis nyt joko käytetyn tai itse tehdyn puvun puolelle ellei tule eteen jotain superhyperalennuksia. Palaan pukuasioihin varmasti pian, kunhan saan suunnitelmat hiukan selvemmiksi itselleni.

P.S. Tästä toisestakin projektista avaan pian blogin eli sisustushommista sun muusta kiinnostuneet, stay tuned!